Raippaluodossa, avomeri horisontissa…retki päätökseen!

Ennen kelloherätystä ylös, sälekaihtimien kierto niin, että puolipilvinen aamu laajeni huoneeseen. Tulossa näköjään suotuisa päivä! Todettiin yhtaikaa, että kasvoissa hieman kiristi. Yli kellon ympäri ulkoilmassa neljänä päivänä peräkkäin, aurinko kirkkaalta taivaalta tai pilven takaa värjää naamaa, ehkä polttaakin.

Aamiaisen jälkeen lähdettiin rauhallisesti mutkitellen Raippaluotoa kohti. Edellisillan olosuhteet olivat enää muisto vain. Maisemien värit toistuivat kirkkaina ja pirteinä. Pysähdeltiin ja tutkittiin.

Hienoja paikkoja olikin! Kesän rehevyys parhaimmillaan, luonnon tuoksut ja äänet, kaikki sekoittuneena. Merenkurkun saaristosta kertova kyltti muistutti alueen erityislaatuisuudesta.

Välillä tuli vastaan muitakin kulkijoita. Silta pilkotti puiden takaa jo kauempaa, mutta silti se yllätti komeudellaan ja koollaan.

Aika pitkään oltiin sillalla. Kalannarraajat kokeilivat onneaan sillalta, tuuli vihelsi tukrakenteissa. Lenkkeilijä juoksi siltaa ylös ja alas. Sillan lakipisteen jälkeen lasketeltiin kahville.

Munkkipossujen sokeria rapisi postikorttien päälle, joita kirjoiteltiin ympäri Suomen. Juomapullot viimeisen kerran täyteen ja reitti Raippaluodon läntiseen kolkkaan selville. Ei ollut kiire.

Monenlaista tarttui taas näkökenttään. Reissun ensimmäiset kaislakattoiset ladot vaikkapa. Erilaisia detaljeja hauskasti. Näkyi asumuksia, jo lopettaneita yrityksiä ja toisaalta uudehkoja liiketiloja. Yhdessä seinässä veikeä postilaatikkorivi – tasapainossa vieretysten erivärisinä.

Söderudden oli määränpäänä. Ajatuksena oli, että nähtäisiin avomeri. Lähtiessä itäisimmältä pisteeltä oli järvi, retki päättyisi meren rantaan.

Yllätys oli melkoinen, kun rullattiin Klobbskatin kalasataman vierestä länsirantaan! Häkellyttiin näkymistä! Pyörät nojaamaan. Lähellä olevan ravintolan kokki tuli varoittamaan alueen paljosta käärmemäärästä, ettei kannata missä tahansa liikkua. Rantaan!

Läpsättiin ylävitonen…olka olkaa vasten tönäisten. Done.

Sitten oltiin hiljaa ja annettiin merituulen puhaltaa päin näköä. Ei kylmännyt siltikään. Merellä näkyi paljon. Yksityiskohtia lueteltiin – katoppa tuolla tuota, mitäs tuolla jne. Äänet olivat toista kuin Hattuvaarassa, missä lintu matkan päässä kaukana ilmoitti olostaan.

Nähtiin lähistöllä korkeampi majakkakivilohkare. Kierrettiin sinne, että nähtäisiin vielä laajemmin. Portaita pitkin ylös.

Meri eli. Taivaan pilvet liikkuivat muodostaen uusia sommitelmia ja värejä maastoon ja vedenpintaan. Kivenlohkare oli lämmin pinnaltaan. Viivyttiin muutama tovi. Siinä vilisti myös menneen neljän-viiden päivän kokemuksia läpi mielen.

Ruokailtiin lähistön paikassa ja ajeltiin vielä takaisin Vaasaan puolensataa kilometriä.

Juteltiin, että retki oli mennyt juuri niin kuin se vaan oli voinut. Näkemistä riitti, haasteita kertyi, tuntui fyysisesti, venymistä vaati. Toisen tsemppi laittoi eteenpäin, samankaltainen huumori nauratti tuon tuosta. Hauska oli kuulla Jarkon näkemyksiä mm. monista rakennettuun ympäristöön liittyvistä asioista. Kaikkea tuli höpötettyä, kuitenkin noin 50 h pyöräiltiin siinä toisen kintereillä! Edes ketjujen kitinä ei raastanut, heh.

Hauska oli nähdä läpileikkaus Suomen luonnosta, maastonmuodoista, ihmisistä, murteista ym. Nopeita vaihdoksia lyhyidenkin matkojen sisällä koki. Kaikkiaan mittaa retkelle tuli 870 km.

Oli hetkiä, jolloin ehkä moni olisi vaihtanut sanoja. Meillä meni kaikki niin hienosti, että ihmetellä täytyy. Toisin sanoen sanattomaksi veti monesti ja vieläkin! Kiitos Jarkko.

Ensiksi tosi isot kiitokset kotijoukoille, että retki ylipäätään oli toteutettavissa! Ainutlaatuisen tilaisuuden tarjositte kokemuksellemme!

Tommi kyyditsi matkaajat Joensuusta itärajalle. Aamuneljältä oli lähtenyt. Kiitokset vielä kerran!

Majapaikat tarjosivat miellyttävät puitteet palautumiseen ja aamiaisiin! Nenosten mökki jätti ikuisen muiston mieleen molemmille!

Gps-seuraajilta tuli hauskoja kommentteja ja tsemppiä pitkin matkaa! Monesti niitä luettiin. Lukuisia viestejä työkavereilta ja ystäviltä oli mukava lukea taukopaikoilla. Jaskan visiitistä juteltiin pitkään!

Kiitos isännälle Vähäkyrön kohdalla, joka kaatosateessa tulit pihatien keskiosaa pitkin flanellipaidassa ja reinoissa kysymään puiden alla sadetta pitäviltä kulkureilta: ’Onko jotain hätää?… tulukahan tupahan, ei se puu pidä vettä tällaisella sateella!’ Jatkettiin kuitenkin.

Isokyrön mopopojille myös tackar! Neuvoitte kaksi ruokapaikkaa perjantai-iltana, joista suosittelun mukaan mentiin ensimmäiseen matkalla Vaasaan. Kotiinpaluumatkalla autolla tultiin saman S-Marketin parkkipaikan kautta kuin silloin…samat sällit olivat taas nojailemassa ja kurvattiin kysymään se toinen paikka! Grilli Siwan vieressä, kuulema. Sinne siis. Pojat nauroivat ja mekin.

Paluumatkasta juteltiin mennessä lähtöpisteeseen. Junalla vai bussilla Jyväskylään ja Lahteen? No, matkan varrella tuli infoa, että vaikka tilataksilla kotiin, kun tuollaisen retken poljette. Olipa kätevää ottaa vuokra-auto Vaasasta ja ajella yön aikana kotiin. Arkkitehtipalvelulle ISO KIITOS!

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s