Vaasaan, kohta Raippaluodossa!

Aamulla Iiroonjärven kaunista järvimaisemaa ihailtiin auringon värjätessä vedenpinnan hopeahohtoiseksi. Tavarat kyytiin ja Soinin keskustan kautta kohti Kuortanetta. Mökin tarjoajien kotipaikassa piipahdettiin siinä pienen mutkan takana, että oltaisiin kiitokset sanottu, vaan ihan sillä hetkellä eivät olleet kotona. Soinin keskusta vaikutti oikein pirteältä.

Soinin ja Kuortaneen välissä on Suninsalmi. Loivia mäkiä myötäillen siihen tultiin aamukahville. Nousemassa oltiin jo ulkoterassin pöydästä, kun olan takaa kuuluu: ’Moro, onko tässä tyhjää?!’ Jaska! Oli ajanut Jyväskylästä matkalaisia moikkaamaan. Katsoi gps-trackerista jälkeä ja sen mukaan valitsi paikan yllätykselleen! Olipa mukava nähdä! Tarjosi mukaansa ottamat Trip-mehut, ne siinä hörpittiin ja juteltiin.

Kuortaneelle ja lounastauko. Muitakin pyöräretkeläisiä tavattiin ohimennen. Hauska oli vähän jutella.

Kuortaneenjärven länsipuolta Tiistenjoen kautta Lapualle. Selvästi Pohjanmaan piirteet jo erottuivat. Peltomaisemat ääriin ulottuvin näkymin ja kaksfooninkiset talot jne. Puheessakin kuuli murteen piirteet.

Lapualle ja siitä Kitinojan kautta Hanhikoskelle. Olisi mielellään käynyt katsomassa mutkan takana ollutta Seinäjoen asuntomessujen etäkohdetta, mutta nyt suunnattiin kulku kohti Ylistaroa. Ilta riensi.

Hanhikoskella hauska tienvarsiteos!

Ylistarolle tultiin. Ei vieläkään pisaran pisaraa. Tien varressa oli pelit käynnissä…tosiaan, täällä pelataan pesäpalloa!

Kysyttiin keskustassa mopopojilta ruokapaikkaa. Suosittelivat parhaana kebab-ravintolaa. Sinne mentiin ja iltapala syötiin, että viimeinen 60 km Vaasaan taittuu. Eiköhän alkanut kuulua ikkunavesipelleistä sateen ropina. Yltyi kaatosateeksi ja maisema harmaantui!

Ei kuulema auttanut jäädä tuleen makaamaan, Jarkon sanoin. Kastuttiin heti. Muutama sata metriä mentiin ja toisesta pyörästä puhkesi eturengas! Lähimmän räystään alle ja kymmenessä minuutissa rengas kuntoon. Sanaakaan ei taidettu vaihtaa sen aikana.

Ilta oli jo kymmenen pintaan, kun napsuteltiin vaihdelaatikoista suurempaa silmään. Vettä tuli. Sitä tuli joko paljon tai enemmän. Taukoamatta.

Juttelu harveni, mutta löytyi puheenaiheita siltikin. Kyrönjoen puolta vaihdettiin välillä ja 7200-tietä Vaasaan päin.

Valot päälle, että autoilijat näkevät. Pimeys tuli. Vaan niin sitä tultiin kuitenkin Vaasaan pienten nättien asumusalueiden läpi. Kolme tuntia pelkkää sadetta. Siinä lopun tihkusadekin tuntui auringonpaisteelta.

Pienen hotellin edessä pääsi puhallus: tulipahan poljettua! 193 km tälle päivälle. Kuumaan suihkuun ja lepäämään. Taas oli mukava kuulla seuraajilta kommentteja matkan varrella!

Vaan oli respassa jotain. Jarkon kotiväki oli tehnyt liikuttavan yllätyksen! Lämmitti!

Vielä Raippaluotoon tänään. Katsotaan, miltä siellä näyttää! Aurinkohan paistaa aina Vaasassa. Päivä näyttää poutaiselta!

Viimeisen päivän reittijälkeen tästä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s