Raippaluodossa, avomeri horisontissa…retki päätökseen!

Ennen kelloherätystä ylös, sälekaihtimien kierto niin, että puolipilvinen aamu laajeni huoneeseen. Tulossa näköjään suotuisa päivä! Todettiin yhtaikaa, että kasvoissa hieman kiristi. Yli kellon ympäri ulkoilmassa neljänä päivänä peräkkäin, aurinko kirkkaalta taivaalta tai pilven takaa värjää naamaa, ehkä polttaakin. Aamiaisen jälkeen lähdettiin rauhallisesti mutkitellen Raippaluotoa kohti. Edellisillan olosuhteet olivat enää muisto vain. Maisemien värit toistuivat kirkkaina…

Vaasaan, kohta Raippaluodossa!

Aamulla Iiroonjärven kaunista järvimaisemaa ihailtiin auringon värjätessä vedenpinnan hopeahohtoiseksi. Tavarat kyytiin ja Soinin keskustan kautta kohti Kuortanetta. Mökin tarjoajien kotipaikassa piipahdettiin siinä pienen mutkan takana, että oltaisiin kiitokset sanottu, vaan ihan sillä hetkellä eivät olleet kotona. Soinin keskusta vaikutti oikein pirteältä. Soinin ja Kuortaneen välissä on Suninsalmi. Loivia mäkiä myötäillen siihen tultiin aamukahville. Nousemassa oltiin…

Kolmannen päivän jälkeen Soinissa

Viitasaarella räimäytti kunnon vesisateen päälle juuri lounaan aikana! Meillä oli todellinen tuuri tänään. Kastuttiin vain aavistus kertaalleen. Muuten olikin aurinkoa. Ainiin, aamulla lähtiessämme Vesannolta soitin seuraavaan majapaikkaan. Jämerä isäntä-ääni sellaisella pohojanmaan murrevivahteella Soinista kertoi mökin olevan käytettävissämme. Olivat kuulema käyneet leikkaamassa nurmikon ja jotain muuta, toivottivat tervetulleiksi! Siinä jo tuli sellainen olo, että huhhuh. Huopanankoskea…

Vetreänä Viitasaarelle

Täytyy sanoa, että aamulla oli kehon jäsenet sen tuntuiset, että tiesi ajaneensa edellispäivänä. No, yhdeksältä maalaistalon mukavalle aamiaiselle ja fillarit valmiiksi. Keulat soratien kautta Viitasaarta kohti. Ajeltiin rauhakseen. Meinattiin, että tämän päivän teemana on enemmänkin rento ajaminen ja taukopaikat nähtävyyksineen kuin eilisen suoritus! Jo heti kohta Souvanlahti ja Myllytupa. Kahville siihen. Upea ympäristö! Mäkistä maastoa…

Viinijärveltä Vesannolle

Melkoinen päivä, kerta kaikkiaan! Aamulla siellä Viinimarjassa Viinijärvellä mentiin aamiaiselle pihapiirin navettan sisälle toteutettuun viihtyisään kokous-ja juhlatilaan. Aijai sentään, kun näimme aamiaiskattauksen – kuin olisi johonkin pitopöytään tullut! Oli sitä sun tätä. Olisiko jotain pohjois-karjalaista vaatimattomuutta, kun emäntä pahoitteli, ettei karjalanpiirakoita ollut juuri nyt kahdeksaa enemmän laittaa tarjolle! Itse tehtyjä tietenkin! Syötiin niinkuin vain kohtuudella kehdattiin, pyörät…

Liperin Viinijärvelle yöksi

Ilomantsin jälkeen alkoi sataa, mutta niin hiljaa, että kuivui sitä mukaa. Enon suuntaan matkattiin maantien laitaa. Piiiiitkiä ala- ja ylämäkiä. Vierekkäin ajaessa juteltiin.  Yhtäkkiä tulikin vettä sadevaroituksen arvoisesti. Hymyssä suin jatkettiin kuin vettä vaan. Nauratti lähinnä! Se jäikin päivän ainoaksi läpimäräksi kastelleeksi kuuroksi. Pohjois-Karjalassa paljon kaikenlaisia sotamuistomerkkejä, rajan pinnassa enemmänkin. Salpalinjan panssariestepätkä oli vaikuttava näky!…

Lähtö itäisimmältä pisteeltä

Oltiin saatu kyyti Joensuusta lähtöpaikalle. Vartin yli kuusi Tommi tulikin minuutilleen, fillarit ja tavarat kyytiin, siitä kohti rajaseutua. Aurinko paistoi kuin vain kesäaamuna saattaa! Rajalle vei soratie ja itäisimpään kohtaan aidattu polku. Siellä viivähdettiin kuuntelemassa erämaan ääniä, otettiin muutamat kuvat ja länttä kohti! Soratie mutkitteli kohti Hattuvaaraa. Mukavia näkymiä, soita ja vettä välillä aina. Hattuvaarassa…

Valmiina taas

Viime vuonna oli retki Nuorgamista Hankoon. Se on kerrottu Willaroiden-blogissa. Silloin matka kulki Suomea pitkin, nyt mennään poikin. Neljän-viiden päivän retkelle ei isompia valmisteluja tarvita. Keväällä työkaverin, jyväskyläläisen Jarkon, kanssa soiteltiin jotain työasiaa ja lopuksi tuli puheeksi, että mitäs jos idästä länteen tänä kesänä? -Joo eiköhän mennä. Tietenkin sopiva ajankohta ja taustajoukkojen myötämielinen suhtautuminen asiaan….